Kukkikset Uh Uh Uh!!!

Ei auttanut KKLC:n huutosakkikaan, kun Kukkapaitojen ainoa kisa-raakki tuhoutui ensimmäisiin karsintoihin. Tänään oli Uimastadionin ympäristössä Red Bull Hefe of Helsinki, jonka osakilpailuna ajettiin myös DownHill-Hefe of Helsinki kisa.

Kisan harjoitukset alkoivat jo aamusella ja radan oli alunperin tarkoitus kiertää Stadikan pohjoispuolelta. Jotkut halvatun palloilukisat vetivät kutenkin niin paljon väkeä, että niitä Festarihattupäitä ei saatu pysymään millään radalta poissa. Tästä syystä radan sijaintia piti muuttaa lennossa. Ankka-perhe ei tätä logistiikan ihmettä päässyt seuraamaan, koska Oliver suoritti aamupäivällä TaeKwonDo:n vihreän vyön ja tätähän piti olla todistamassa.

Saavuimme siis erittäin myöhässä paikalle ja olin jo henkisesti valmistautunut vain sluibailemaan kameran kanssa, eteenkin kun olin onnistunut edellisenä torstaina reväyttävään terveissä harrastuksissa jo valmiiksi jotain vasemmasta kyljestä.

Aapo ei kuitenkaan armahtanut, vaan ilmoitti samantien, että ehdit vielä aika-ajoihin. Vastailin vielä siinä vaiheessa, että "joo joo", mutta hetkeä myöhemmin Mako kuumotti samalla viestillä. Vedin suojat päälle ja kiipesin mäen päälle. Kisarata tuli silmäiltyä tuolla kiipeämisellä ja mihinkään harjoituslaskuihin ei siis ollut aikaa/mahdollisuutta. Mäen päällä testailin kyljen toimivuutta totesin, että se estää aika tehokkaasti jalkajarrutuksen. Tässä vaiheessa meinasin vielä jänistää ja löysäilin jo kypärää.

Mako sitten tokaisi, että nyt on sinun vuoro ja päähäni tuli alitajunnasta vanha DH-pyöräilyssä käyttämäni totuus. "Anna mennä - pahin mitä voi käydä on, että sattuu niin pirusti..." Ei muuta kuin nokka kohti alamäkeä. Alku meni ihan mukavasti, mutta sitten horisontissa alkoi häämöttää 90-asteen "Turn of Death" ja totesin että ei tuohon voi harjoittelematta jarruttamatta vetää ja jalka lähti vaistomaisesti kohti asvalttia vauhdin hillitsemiseksi. Jalkaa maahan -> lauta woblaa -> Ankka nurin. (kuva: T.Herttua) Kypärä oli jäänyt kiristämättä jänistämisvaiheessa ja se lähti päästä kuin katapultista. Hetken pähkäilin pitäisiköhän se hakea, kun lapsetkin katsoo, mutta sitä ei näkynyt missään ja sekunnit kuluivat. Takaisin laudan päälle ja kohti maalia.

Pannutuksessa meni kuitenkin sen verran kauan, että putosin samantien jatkosta ja siirryin kuvaamisen pariin. Höh (tai huh). Kolmen kuskin heatit olivat viihdyttävää katsottavaa, kun rykelmä saapui kuoleman kurviin. Monet saivat maistaa asvalttia tai stadionin verkkoaitaa, mutta monet myös selvittivät kurvin todella vauhdikkaasti. Kisat loppuivat vähän töksähtäen ja olikin toivonut, että kolme parasta olisi "kruunattu", joka paikan päällä, vaikka palkinnot jaettaisiinkin vasta illalla "palkinto gaalassa". Ilmat suosivat ja leirissä oli hyvää porukkaa ja pallogrilli, joten tuo ei paljoa haitannut ja siirryimme Mikropoliksen puolelle katsomaan, miten snake-runia pitää ajaa. Siitä sitten kotiin ihmettelemään tarttuiko muistokortille mitään.

Tälläistä sieltä löytyi...

"Virallinen" kisaraportti löytyy pian Viiletys.com:sta, tulokset täältä ja lisää kuvia varmaan ilmestyy pian Kallio.orgin Hefe-keskusteluun.