KKLC Aamiaiset ja Savelassa

Tänään kokoonnuttiin Casa de Ankkaan syömään aamupalaa, jonka jälkeen suunnattiin kohti Savelaa. Aurinko paistoi ja minillä oli tilaa. Treenattiin Bonelesseja minissä - Napsikas osasi, minä en. Antti oli paikalla veljensä ja arsenaalin kalalautoja kanssa. Napattiin muutamia kuviakin, jotka löytyy täältä.

Suojia

Kunnon suojia on lähes mahdotonta löytää Suomesta ja Euroopan weppi-kaupatkin tarjoavat lähinnä ei-oota. Colen vinkistä tutustuin ProDesigned:n tarjontaan. Kun olin Las Vegasisissa vuosi sitten paikallisilla oli kaikilla nuo ProDesignedit ja näyttivät luonnossa aika vakuuttavilta. Suojia voi halutessaa kustomoida vinkeillä väreillä, voi valita open tai closed back, soljet tai velcrot yms.

Päätin sitten tilata kerralla koko setin. Vanhat suojat alkavat olla jo aika päreinä ja 38-vuotiaana ei ole varaa pahemmin rikkoa niveliä, joten tulevat tarpeeseen.

Larun Minillä

Matias kävi nappaamassa meidät kyytiin ja siirryttiin Larun minille, koska eilin vesisada jurpi ja piti päästä ajamaan miniä. Soitimme Angille ja sehän tietenkin innostui lähtemään mukaan. Larun mini oli juuri niin äkäinen kuin muistinkin ja savelan jälkeen tuntui huomattavan haastavalta. Matias kirosi kaarta joka toisella runilla ja lopuksi veti Five O to kneetwist to hipsmash ja otti lukua minin pohjalla. Pannut olivat aika kivuliaan näköiset ja nyt pidetään peukkuja ettei kausi loppunut tähän.

Itsellä alkoi vähän jo loppuvaiheessa sujua (omalla kriteerilläni) ja Napsikas veti tavalliseen tapaansa kaikkia härö-oldschool-juttuja. Ihan kivaa oli muuten, paitsi tietty tuo Matiaksen pannutus ja lupaus, että ei tule enää ikinä Larun minille.

Huomenna syödään porukalla taas jo perinteiset KKLC:n aamupalat ja sitten kömmitään (jos sää sallii) johonkin minille...

Sataa sataa ropisee...

Yritimme tänään uhmata Suomen kesää ja suunnistaa Optimistisesti kohti Savelan miniä - turpaan tuli. Saavuimme paikalle ja taivaalta jo ripotteli tihkua, joten ehdin vetämään yhden runin ennenkuin mini oli liian märkä. Matias oli tullut varttia aikaisemmin ja ehti vähän lämmittelemään. Noh... ööö.... en keksi mitään myönteistä loppukaneettia. hehkut...pläääh.

Teekuppien maassa

Kävimme Lauran kanssa Englannissa (pääasiassa Lontoossa) lomailemassa ja tervehtimässä sisartani tuossa touko-kesäkuun vaihteessa. Viivyimme siellä pari viikkoa, ja tässä ajassa ehti tutustua paikalliseen skeittikulttuuriinkin, vaikkei lautaa mukana ollutkaan. Tämä ei ollut hirvittävän suuri menetys, sillä Lontoon "asfalteissa" - niissä omituisissa laattojen, soran ja perunapeltojen täplittämissä tilkkutäkeissä, minkä päällä kävellään ja rohkeimmat jopa skeittaavat - on totisesti toivomisen varaa... liikenteestä, ihmisten määrästä ja säästä nyt puhumattakaan.
Kehnossakin säässä voi tosin "sessioida", joskaan siellä kukaan ei skeittaa vaan kokoonnutaan pällistelemään ja mennään pubiin. Satuimme ensimmäisellä kerralla juuri tällaiseen tilaisuuteen, jonka olin bongannut netistä. Kyseessä olivat siis Brittiläisen Käsienvatkausyhdistyksen (otsikon linkki) tiistaisessarit, ja sinä tiistaina oli sateista. Paikalla oli siitä huolimatta neljä ihmistä meidän lisäksemme, mikä kertoo jotakin brittiskeittaajien sääoptimismista, tai tyhmyydestä ("Siellä sataa - ehkä siellä on kuitenkin kuivaa?"). Menimme siis itsekin kuitenkin paikalle Hyde Parkin leveälle ja loivasti viettävälle puistotielle, joka on kyllä omiaan slalomiin (jopa asfaltti oli hyvää). Kovin hedelmällistä siellä ei ollut, mitä nyt meinasin ajaa lainalaudalla koiransontaan.
Seuraavat sessiot, joista tuo kuva tuossa on, olivatkin astetta hehkutuskelpoisemmat. Siellä oli ensinnäkin ihmisiä kuin sormia (suunnilleen kymmenen) ja toisekseen hyvä sää. Keiloja ei kukaan ollut kuitenkaan älynnyt ottaa mukaan (ilmeisesti se ei olekaan niin olennainen osa slalomia?), mutta lopulta ongelma ratkaistiin piirtämällä liidulla (joka kaikilla on tietenkin aina mukana) keiloja tiehen. Eipähän kaadu jos ajaa huonosti. Englantilaisten hifistelyinto kyllä yllätti minut - siellä oltiin huomattavasti pidemmällä kuin täällä (no, Suomi-slalomista minulla ei kyllä kokemusta olekaan). Esimerkkeinä täyshiilikuitu(tms.)laudat, paperimassa-"kaasupolkimet" joiden tarkoitus on kohdistaa varpaiden aiheuttama momentti tehokkaampaan suuntaan (mmitäh?) ja mustat kumimötkylät nosessa, jotka pitävät jalan oikeassa asennossa vatkauksen aikana. Huomionarvoinen seikka on, että yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikilla oli Retro Zigzagit, ja melkein kaikilla vihreät takana ja oranssit edessä. Se on nyt muotia siis. Muotia on myös näyttää Eero Heinäluomalta (olen onneton bloggaaja: käykää katsomassa sieltä otsikon linkin takaa photos ja sieltä neljäs kuva).
Päivää paria myöhemmin kävimme Camden Lock Marketissa, joka on kyllä älytön paikka. Siellä kannattaa käydä. Siellä oli muutama skeittikauppakin! Tuossa kuva yhdestä, siellä oli oikein myynnissä ehtoja 70-luvun kamoja, kuten kuvasta näkyy. Hienoja lautoja. Mukaan tarttui myös puoli tusinaa paikallista skeittileffaa. Myyjä selosti jostakusta joka käy usein mehustelemassa vintage-kamoja ja joka pitää netissä British Skateboard Museumia (googlatkaa, olen käsi). Camdenissa oli myös sirkustarvikkeiden kauppa, josta sai neppiksiä, lonkkareita ja jopa offroad-hummereita. Pellejen touhua nuokin, siis. Sieltä tiemme vei kaatosateessa parin kilometrin päähän upouuteen betoniparkkiin, jossa oli paljon hehkutettu puuli! Hieno se kyllä olikin, kolme kerrosta ja syvä kuin Mariaanien hauta, vieläpä höystettynä yliverttiin yltävällä nurkkauksella ja ekstensiolla: kas tuossa ->. Parkki oli muutoin varsin pieni, mutta tuo puuli riittäisi kyllä yksinäänkin. Tuosta kuvasta tulee mieleen se hyvä suklaa, jota meillä oli mukana... Mmm...
Käväisimme myös Bristolissa, mistä Lush Longboards on kuulemma kotoisin. Sen ymmärtää kun siellä käy - inspiroivia mäkiä on niin paljon että se melkein lakkaa inspiroimasta ja alkaa hämmentää. Sielläkin asfaltti on kyllä suhteellisen kehnoa, joskaan ei ihan pääkaupungin mittakaavassa. Bristoliin pitää siis ottaa lauta mukaan, sinne menijöille tiedoksi! Herttaisenoloinen kaupunki muutenkin.
Näin siis Englannissa. Matka oli muuten menestys, mutten vieläkään saanut hankittua kukkapaitaa. Nyt pitäisi sitten vähän skeitatakin, kun matkasta johtuen missasin hefeilyt ja kaiken. Ulos siitä, sinäkin, hop!

Marbellaan...

Kahdeksas Heinäkuuta olisi tarkoitus mennä pariksi viikoksi Marbellaan Espaniaan. Tarkeemmin Nueva Andaluciaan noin 10km Marbellan keskustasta länteen. Viime vuonna spottasin Esteponasta pienehkön vaneriparkin missä oli muutama mini ja vertti ja ajattelinkin pakata puulilaudan mukaan.

Olisin oikein otettu, jos joku vinkkaisi järkevän ajomatkan sisältä mahdollisia puuleja, minejä tai verttejä. Alamäkeähän siellä olisi vaikka lampaat söisi, mutta en viitsi lähteä raahaamaan pitkiä lautoja muutaman session takia. Alva mahtuu matkalaukkuun ja nyt kaarettaa... ;)

KKLC Juhannus Savelassa - Iso Peukku

Juhannus ja Helsinki. Kaikki maalaiset ovat matkanneet maalle ja kaupunki on hiljainen ja rauhallinen. Matkasimme näin Juhannus-aattona Savelan Skateparkkiin viettämään aurinkoista päivää Matiaksen kanssa. Parkissa ei odotetusti ollut kuin muutama bleidaaja, jotka hekin häipyivät vähän ajan kuluttua.

Minun rullailukausi on ollut vähän hiljaisempi, joten minin ajelu oli aivan hukassa. Matias lieketti minillä koko koparin pituisia fiftareita jne. - rispekt. Päivä menikin kuin siivillä skeitatessa ja kuvatessa.

Juhannus päivänä menimme taas Savelaan ja kaaren ajo alkoi jo hieman sujua. Sain vedetty "kissan" pituisia viisnollia ja muutenkin oli vallan hauskaa.

Tässä vähän kuvia näiltä kahdelta päivältä.

Gravityt Ponkesiin

Gravity-lähetys saapui eilen sopivasti ennen Juhannusta Ponkesiin. Kävin töiden jälkeen paikanpäällä ja kompliittien ympärillä kävi kova kuhina. Vartissa ovesta lähti ulos 3 Gravityä. Kompliitin hinnat olivat pääsääntöisesti 200e, joten ei paljoa tarvitse enää ulkomailta tilata.

Hyllyyn oli tullut myös Bennetin trukkeja ja Gravityn hipo-slaidihanskoja. Renkaitakin oli messevät määrät.

Kuva: Cole Dano

Olympiaskeittaukset?

Pikauutinen: Skeittaus saattaa hyvinkin tulla vuoden 2012 kesäolympialaisiin, jotka järjestetään Lontoossa. Puiminen on kovaa, mutta jos BBC asiasta uutisoi, se ei voi olla pelkkää haihattelua. Olisiko se sitten hyvä vai huono asia, päättäköön lukija aivan itse. Huhu muuten kiertää, että slalom olisi "the kisamuoto". Mitä ihmettä...

Raskasta

KKLC:n jäsenistöstä löytyy useampikin reipasta rullailumusiikka vääntävää muusikkoa.

Matias @ HateDivision

ja

Aleksi @ Rujo

Kannattaa käydä katsomassa jos raskaampi äänimaailma kiinnostaa.

Hefe Video

Pokkis Kallio.org:n palstalla on koostanut mainion pätkän DH-Hefe kisoista.

Ladattavissa täältä. (Kannattaa ladata omalle koneelle. 45Mb)

Jep Jep...

Kuulin huhuja, että KKLC on mainittu uskonnollisessa julkaisussa. Disklaimerina ilmoitan, että KKLC irtisanoutuu mistään yhteyksistä kyseiseen julkaisuun ja kannattaa vain ja ainoastaan kukkasia, mehiläisiä, rakkautta, mäenlaskun onnellisuutta, eufooriaa, uretaanin lutinaa asvaltilla ... ja pääkalloja + tikareita.

Kukkikset Uh Uh Uh!!!

Ei auttanut KKLC:n huutosakkikaan, kun Kukkapaitojen ainoa kisa-raakki tuhoutui ensimmäisiin karsintoihin. Tänään oli Uimastadionin ympäristössä Red Bull Hefe of Helsinki, jonka osakilpailuna ajettiin myös DownHill-Hefe of Helsinki kisa.

Kisan harjoitukset alkoivat jo aamusella ja radan oli alunperin tarkoitus kiertää Stadikan pohjoispuolelta. Jotkut halvatun palloilukisat vetivät kutenkin niin paljon väkeä, että niitä Festarihattupäitä ei saatu pysymään millään radalta poissa. Tästä syystä radan sijaintia piti muuttaa lennossa. Ankka-perhe ei tätä logistiikan ihmettä päässyt seuraamaan, koska Oliver suoritti aamupäivällä TaeKwonDo:n vihreän vyön ja tätähän piti olla todistamassa.

Saavuimme siis erittäin myöhässä paikalle ja olin jo henkisesti valmistautunut vain sluibailemaan kameran kanssa, eteenkin kun olin onnistunut edellisenä torstaina reväyttävään terveissä harrastuksissa jo valmiiksi jotain vasemmasta kyljestä.

Aapo ei kuitenkaan armahtanut, vaan ilmoitti samantien, että ehdit vielä aika-ajoihin. Vastailin vielä siinä vaiheessa, että "joo joo", mutta hetkeä myöhemmin Mako kuumotti samalla viestillä. Vedin suojat päälle ja kiipesin mäen päälle. Kisarata tuli silmäiltyä tuolla kiipeämisellä ja mihinkään harjoituslaskuihin ei siis ollut aikaa/mahdollisuutta. Mäen päällä testailin kyljen toimivuutta totesin, että se estää aika tehokkaasti jalkajarrutuksen. Tässä vaiheessa meinasin vielä jänistää ja löysäilin jo kypärää.

Mako sitten tokaisi, että nyt on sinun vuoro ja päähäni tuli alitajunnasta vanha DH-pyöräilyssä käyttämäni totuus. "Anna mennä - pahin mitä voi käydä on, että sattuu niin pirusti..." Ei muuta kuin nokka kohti alamäkeä. Alku meni ihan mukavasti, mutta sitten horisontissa alkoi häämöttää 90-asteen "Turn of Death" ja totesin että ei tuohon voi harjoittelematta jarruttamatta vetää ja jalka lähti vaistomaisesti kohti asvalttia vauhdin hillitsemiseksi. Jalkaa maahan -> lauta woblaa -> Ankka nurin. (kuva: T.Herttua) Kypärä oli jäänyt kiristämättä jänistämisvaiheessa ja se lähti päästä kuin katapultista. Hetken pähkäilin pitäisiköhän se hakea, kun lapsetkin katsoo, mutta sitä ei näkynyt missään ja sekunnit kuluivat. Takaisin laudan päälle ja kohti maalia.

Pannutuksessa meni kuitenkin sen verran kauan, että putosin samantien jatkosta ja siirryin kuvaamisen pariin. Höh (tai huh). Kolmen kuskin heatit olivat viihdyttävää katsottavaa, kun rykelmä saapui kuoleman kurviin. Monet saivat maistaa asvalttia tai stadionin verkkoaitaa, mutta monet myös selvittivät kurvin todella vauhdikkaasti. Kisat loppuivat vähän töksähtäen ja olikin toivonut, että kolme parasta olisi "kruunattu", joka paikan päällä, vaikka palkinnot jaettaisiinkin vasta illalla "palkinto gaalassa". Ilmat suosivat ja leirissä oli hyvää porukkaa ja pallogrilli, joten tuo ei paljoa haitannut ja siirryimme Mikropoliksen puolelle katsomaan, miten snake-runia pitää ajaa. Siitä sitten kotiin ihmettelemään tarttuiko muistokortille mitään.

Tälläistä sieltä löytyi...

"Virallinen" kisaraportti löytyy pian Viiletys.com:sta, tulokset täältä ja lisää kuvia varmaan ilmestyy pian Kallio.orgin Hefe-keskusteluun.

Helsingin Sanomien NYT liitteessä juttu

Juha Jäppinen lähestyi KKLC:tä NYT-liitteen toimeksiannon kanssa ja liittyi KKLC:n Nokia Bänksi-sessareille.

Vietimme mukavan iltapäivän muutama viikko sitten bänkseillä slaidaidun, bermien ajelun ja muuten vaan jutustelun merkeissä.

Juttu on luettavissa tänään ilmestyneessä NYT-liitteessä.

Lehden voi lukea myös digitaalisena eurolla.