Steelduck does Vegas

Työmatka vei minut tammikuussa Las Vegasiin ja päätin ottaa Pool36:sen mukaan ja katsastaa paikallisia betoniparkkeja. Laitoin Silverfishin ja Gravityn keskustelualueille kyselyn josko joku tietäisi minne kannattaisi suunnata. Aika nopeasti selvisi, että paikalliset ja siellä käyneet pitävät Anthem Hills ja Pro Park betoniparkkeja alueen parhaimpina paikkoina.

Tiukan työaikataulun takia, minulla oli mahdollista käyttää vain sunnuntai aamupäivä ja torstai ilta skeittaukseen ja päätinkin aikaisin sunnuntaiaamuna suunnata kohti Anthemia. Parkki sijaitsee Las Vegasin kyljessä olevassa Hendersson nimisessä kaupungissa. Taksimatka Vegasin pääkadulta (Strip) maksoi vähän reilu $30, mutta oli mielestäni sen arvoinen.

Anthem Hills Park

Saavuin paikalle vähän seitsemän jälkeen aamulla ja paikalla ei ollutkaan kuin yksi skeittaaja ja muutama BMX pyöräilijä. Sileä betoni tuntui aluksi todella oudolta. Kovat Powell:n Skate Park Formula renkaat rullasivat todella herkästi ja sivuttaispitokin oli huomattavasti parempi kuin puu-poolissa. Ensimmäinen tunti menikin ihmetellessä, kun ajoitus oli jatkuvasti pielessä. Kun aivot vihdoin tulivat sinuiksi uuden ympäristön kanssa, alkoi ajaminen sujua. Anthem parkissa pystyi käytännössä ajamaan koko puistoa ympäri niin kauan kuin jaloissa riitti pumppausintoa.

Kun olin ollut parkissa pari tuntia ja dropannut verttiin ensimmäistä kertaan (pieni vertti), paikalle pöllähti kaveri, joka kertoi lukeneensa netistä, että parkkiin oli tulossa kaveri Suomesta ja hän halusi tulla skeittaamaan suomalaisen kanssa. Darrel on skeitannut 30 vuotta mm. Olsonin ja Alvan kanssa ja lauta näytti pysyvän hyppysissä sangen hyvin. Tunnin parkissa pyörimisen jälkeen, hän kysyi kiinnostaisiko minua lähteä yksityissessiolle yhden kaverin takapihapuulille. Reiteni olivat tuossa vaiheessa jo aivan tasaraha, mutta tuollaiselle tarjoukselle ei sanota ei.

Darrel

Lähdimme huristamaan Darrenin ikälopulla Nissanin pakulla, jossa oli 5cm tupakantumppeja, kaljapulloja ja yrttejä lattialla sekä 100litran rikkaruohomyrkkykanisteri (Darrel vastaa paikallisen Golf-kentän ylläpidosta), kohti Darrelin kotia, josta piti hakea jotain. Darrel hihitteli pohjanpojan luottamusta ja kertoi hautaavansa minut autiomaahan 20min päästä. Riskejä on otettava ja se oli minua pienempi ja minulla oli isompi skeitti. Matkalla näin useita aivan tajuttomia ditchejä joita jatkuivat kilometritolkulla. Ensikerralla pitää varautua niihinkin C39:llä ja pehmeemmillä renkailla. Tällä reissulla keskitytään pooleihin. Darrelilla sain nähdä sangen kattavan kokoelman dekkejä 70-luvun banaaneista, kalalautoihin ja neppiksiin.

Wagon Wheel

Seuraavaksi lähdimme kohti Wagon Wheeliä, joka on entisen Alva-tiimiläisen Kirkin koti, jonka takapihalla oleva massiivinen munuaispuuli on pyhitetty skeittaukselle. Puulin vierelle on rakenteilla vielä U:n muotoinen Fullpipe, josta oli tällä hetkellä valmiina massiivinen kuoppa. Saavuimme pihalle ja kävelin tervehtimään Kirkiä, joka oli kyynerpäitä myöten remmiahdetun Mustangin konepellin alla, joten päätin siirtyä pihalle haistelemaan tilannetta.

White Zombien jyrisiessä kaiuttimista puulissa pyöri toinen toistaan taitavempia kavereita joiden ikäjakauman arvioin olevan 20:stä 50:neen. Istuin ja tuijotin suu auki ympäristöä, kun minut usutettiin altaaseen. Olo oli kuin Wayne:llä ja Garth:lla, kun he Alice Cooperin tapasivat (I'm not Worthy!!), mutta kannustus oli vilpitöntä, joten ei kun menoksi.

Allas oli isoin härpäke, missä olen ikinä ajanut. Droppasin matalasta päästä ja pumppasin syvään päähän minkä spagettireisistä irtosi, mutta tuntematon transiitio yllätti ja tuhoiduin syvän pään seinälle (Thank -enter your deity here- for AssPads). Toisella yrityksellä pääsin ajamaan pari ympyrää ja loppuillasta onnistuin jo vääntämään backside kickturneja syvän pään tiilille asti. Korkeutta syvällä päällä oli reilu kolme metriä. Pimeän tultua hyvästelin porukat lähdin taksilla kohti hotellia. Illan hotellilla kruunasi vielä KickOffin yllätysbailubändiksi värvätty Aerosmith.

Howard ja Pro Park

Tiistaina minulle soitti Howard, jonka olin tavannut Wagon Wheelissä. Hän kertoi järjestävänsä torstaina kuuden jälkeen läksiäissessarit Pro Parkissa. Pro Park on Chayennnen ja Buffalon risteyksen lähellä olevan Ronemus Driven kyljessä olevassa urheilupuistossa.

Saavuin paikalle varttia vaille ja paikalla oli Howardin lisäksi Super-Dave tyttöystävineen ja pari muuta rentoa kaveria. Dave on lempinimensä ansainnut ja oli liekeissä kuten sunnuntainakin Wagon Wheelissä. En ole ennen nähnyt niin rennosti ja isosti vetävää kaveria.

Pro Parkissa on todella isoja linjoja verrattuna Anthemiin ja siellä pääsee ajamaan kovaa ja korkealle (jos osaa). Parkin betoni on hieman epätasaista ja koko parkki viettää oudosti alamäkeen. Kannattaakin laittaa lautaan isot ja kovat pyörät sekä hyvät laakerit. Altaiden alapuolella on striittialue, jonka reunaa kiersi noin 50 metrinen bänkki. Käytin kuitenkin kaiken ajan altaissa, koska bänkkejä on kotonakin. Tahkosin seinällä olevan "Love Seatin" ylitystä varmaan toistakymmentä kertaa, mutta tuhouduin aina. Pääsin kyllä seatin yli, mutta transiitio vei aina miehen mennessään. Tämä ei paljoa haitannut koska kaikki muu kruisailu oli sen verran messevää, että vieläkin hymyilyttää.

Molemmat parkit ovat käymisen arvoisia, mutta jos aikaa on vain yhteen niin kannattaa suunnata Anthem Parkkiin. Hyvällä tuurilla voi saada kutsun Wagon Wheeliinkin. Jos aikaa on enemmän, niin skeitattavaa riittää. Taksin ikkunoista vilahteli käsittämättömiä bänkkejä, kilometreittäin ditsiä ja esikaupunki alueilla oli pommitettavia mäkiä enemmän kuin laki sallii.

Reissu on ollut skeittaamisen kannalta unohtumaton kokemus ja kaikista Parkeista huolimatta, mahtavin kokemus oli tutustuminen paikallisiin skeittaajiin ja miten he suhtautuivat kaveriin kaukaa pohjoisesta. Ensi vuonna uudestaan. :D